Tervetuloa, riistoelektroniikan lisävero!

Viime aikoina on ollut kovasti puhetta siitä, pitäisikö esimerkiksi kännykät ja tietokoneet tuoda ns. hyvitysmaksun eli "kasettimaksun" piiriin. Itse en monista muista poiketen jaksa pitää tätä kovinkaan pahana juttuna.

Tokihan hyvitysmaksun laajeneminen tarkoittaisi sitä, että uusia laitteita ostamalla tukisi jatkossa tahtomattaan "tekijänoikeusmafiaa" ja siihen kytköksissä olevia artisteja, joskus jopa useampaan kertaan. Tämä on kuitenkin mielestäni hyvin vähäinen ongelma verrattuna siihen, että kyseisiä laitteita hankkimalla tukee jo nyt ihan oikeita mafioita ja ihan oikeita ihmisoikeusrikoksia. Orjia menehtyy kongolaisilla kaivoksilla, jotta nykykännyköiden energiantarpeisiin saadaan riittävän järeitä akkuja. Kiinassa toiset orjat tekevät itsemurhia, koska heillä ei ole elämässään muuta sisältöä kuin sikahalpojen elektroniikkalelujen kasaaminen lähestulkoon nälkäpalkalla. Elektroniikan ylituotantoa ja ympäristöongelmia olen sivunnut jo aiemmin viimetalvisessa kirjoituksessani "Tarvitseeko meidän hukkua elektroniikkaromuun?".

EFF:n ja poliittisen piraattiliikkeen kaltaiset tahot ovat toki hyvällä asialla pitäessään meteliä tietotekniikkaan ja viestintään liittyvistä ihmisoikeuskysymyksistä, mutta varsin usein tuntuu, että ne ovat niin tiukasti jumiutuneet markkinavoimien ja virtuaalitodellisuuksien suodattamaan näkökulmaansa että unohtavat kolikon kääntöpuolelta löytyvät ongelmat kokonaan.

Koska kasettimaksulla on nähdäkseni mahdollista vähentää uuden elektroniikan ostamisen houkuttelevuutta, pidän sitä tässä yhteydessä enemmän hyvänä kuin huonona asiana riippumatta siitä, keiden turhien julkkisten tai liikemiesten elämää sen tuotolla rahoitetaan. Oikeastaan voisin hieman provosoiden todeta jopa, että mitä vastenmielisemmille artisteille ja sijoittajaloisille hyvitysmaksun tuotto menee, sitä parempi, sillä sitä paremmin ihmisiin on mahdollista valaa boikotti-intoa hyvitysmaksullisia tuotteita kohtaan.

En mitenkään varauksetta kannata ehdotetun kaltaista teostomaksua kännyköihin ja tietokoneisiin, mutta sen pohjalta voisi mielestäni rakentaa hyvinkin toimivan "elektroniikkalaitteiden ympäristö- ja ihmisoikeusveron". Tämä vaatisi sitä, että maksuun tehtäisiin kunnon porrastus, jossa riistomeiningistä sakotetaan ja elämänmyönteisyydestä palkitaan. En tiedä, mihin konkreettisiin ja helposti tarkistettaviin ominaisuuksiin tällainen porrastus olisi paras sitoa, mutta veikkaisin, että esimerkiksi yleinen tekninen avoimuus dokumentaation muodossa ja varaosien saatavuus voisivat korreloida perusinhimillisen etiikan kanssa varsin hyvin.

Pakollisten lisämaksujen käyttö markkinoiden ohjailemiseen voi tietysti kuulostaa kamalalta holhousmentaliteetilta, mutta niin kauan kuin markkinoille ei ilmesty "reilun kaupan kännyköitä" edes niille, jotka ovat oikeasti valmiita maksamaan sellaisista reilusti lisähintaa, on mielestäni ihan oikeutettua luoda sellaisille tilaa lakiteknisin keinoin.

Toivotan siis tervetulleeksi hyvitysmaksun laajenemisen, kunhan sen painopiste siirretään mahdollisimman pian pois tekijänoikeusteollisuudesta ihmisoikeus-, kansalaisoikeus- ja ympäristöpolitiikan puolelle.