Tiedoksi saatettakoon, että ensi sunnuntaina 13.3. esitetään Suomen TV:ssä espanjalais-ranskalainen dokumentti "Hehkulamppuhuijaus ("The Light Bulb Conspiracy"), joka sivuaa aika vahvasti edellisen kirjoitukseni aiheita. En itse katso telkkaria, mutta olen nähnyt dokumentin YouTubesta ja voin sen perusteella sitä suositella. Dokumentin pääaiheena on kulutustavaran esisuunniteltu kelvottomaksitekeminen (planned obsolescence), ja osansa saavat niin kertakäyttöistetty nykyelektroniikka kuin kehitysmaiden käyttäminen kaatopaikkanakin. Ohjelma tulee ykköseltä klo 21:10.
Dokumentissa tuodaan esiin mielenkiintoinen ero markkinatalousmaiden ja entisten sosialistimaiden välillä: siinä missä länsimaiden kartellit rajoittivat hehkulamppujen polttoajat tuhanteen tuntiin, itäblokin puolella määrättiin jääkaapit kestämään vähintään 25 vuotta. En ole mikään erityinen keskusjohtoisen suunnitelmatalouden ystävä, mutta esimerkki kertoo paljon siitä, kuinka erilainen filosofia voi ajaa tekniikan kehitystä täysin eri suuntiin.
Muutamat edellistä kirjoitustani lukeneet ovat tarttuneet siihen, että demonisoin kasvottomia markkinavoimia, kun olen halunnut tuoda esiin nimenomaan sitä, miten vallitseva talousfilosofia ohjailee tekniikan kehitystä. Ehkä minun on siis hyvä hieman selkeyttää ajatuksiani tältä osin.
Markkinoissa on toki kyse ihan tavallisten ihmisyksilöiden toiveista ja päätöksistä, mutta ongelma on siinä, että hyvin suuri osa näistä ihmisistä on omaksunut kasvukeskeisen talouskäsityksen, joka ohjaa heidän valintojaan. Tästä johtuen voimakkain markkinoilla vaikuttava toive on halu myydä aina vain enemmän, ja kun eri tahot toteuttavat tätä mielihalua järkiperäisen laskelmoivasti, niin hiljalleen hivuttaudutaan kohti maailmaa, jossa kaikki on aina vain kertakäyttöisempää, erikoistuneempaa ja monimutkaisempaa. Ei siis tarvita välttämättä mitään rahakirstun päällä istuvaa mahtikapitalistia päättämään kuluttajamassojen tyhmentämisestä ja muista ilkeistä juonista ihmiskunnan tuhoksi, vaan yhdenmukaisesti ajattelevien talousmiesten pienet yhdenmukaiset päätökset ajavat kehitystä tähän suuntaan ikäänkuin itsestään. Tästä ilmiöstä voi mielestäni hyvin käyttää kuvainnollista ilmausta "markkinavoimien tahto".
Maailma voisi toimia hieman tervehenkisemmin, jos talouskäppyröiden vahtaajilla olisi laajempi kirjo erilaisia ajatusmaailmoja, joiden pohjalta he tekevät päätöksiään. Toivon kovasti menestystä mm. vihreälle taloustieteelle ja muille talousajattelua uudistaville liikkeille. Ja tietenkin olisi hyvä, jos ihmisillä olisi yleensäkin enemmän valinnanvaraa ja ajattelunvapautta kaikenlaisissa asioissa, sillä yhdestä ainoasta totuudesta kiinni pitävä kulttuuri on kovin heikko. Tekniikkaan liittyvissä asioissa on vajottu usein jo niin syvälle markkinavetoiseen yksitotuuksisuuteen, että niiden, joilla on varaa muodostaa tekniikkaan jyrkästi erilaisia näkökulmia, kannattaa ruveta tuomaan niitä esille. Jos vaihtoehtoja ei nimittäin tuoda esille, niin useimmat eivät tule edes ajatelleeksi, että sellaisia olisi olemassakaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sinä jos kuka olet uskottava ihminen puhumaan kestävämmän elektroniikan puolesta (tunnen sinut VIC-demoistasi). Kertakäyttökulutuksesta johtuva luonnonvarojen haaskaus ja elinympäristöjen tärveltyminen ovat minustakin iso ongelma. Intoudunpa tässä vähän pohtimaan syitä.
Syitä analysoitaessa vastauksia löytyy helposti perinteisen taloustieteen piiristäkin. Kuten tiedät, tuotteiden hinnat eivät sisällä läheskään kaikkia karusellin kustannuksia. Valmistukseen, kuljetukseen ja käytöstä poistamiseen liittyvät ympäristökustannukset tuntuvat pääasiassa muiden kuin ostajan ja myyjän nahoissa. Näin ollen markkina epäonnistuu ja tuotteita myydään enemmän kuin pitäisi.
Ekologisen taloustieteen puolella ongelmaksi nostetaan myös se, että resurssien käyttöoikeudet sukupolvien välillä on jaettu epätasaisesti. Nykypolvi on katsonut oikeudekseen käyttää kaikki resurssit, mitä se suinkin saa maasta irti. Niin kauan kun käyttöoikeudet on jaettu tällä tavalla, niin tärvellyksen aikaansaamiseksi ei tosiaan tarvita mitään pahaa mahtikapitalistia, vaan siihen johtavat vääjäämättä ihan normaalisti toimivat markkinat.
Käyttäytymistaloustieteestä tiedämme, että ihmisten päätöksentekokyky on aika rajallinen. Erityisesti kustannus-hyöty-analyysit pitkällä ajanjaksolla sujuvat intuitiolta huonosti. Tälläkin voidaan selittää sitä, että nopeasti hajoava roina myy markkinataloudessa.
Sosiologisemmasta näkökulmasta voidaan tarkastella myös sitä ajatusta, että ei ihmisillä edes ole mitään sisäsyntyisiä preferenssejä esim. kodinelektroniikan suhteen. Markkinointi muovaa ihmisten käsityksiä ja haluja. Konstruoidaan ongelma, kuten vaikkapa liian pieni resoluutio, ja tarjotaan tuote, joka vastaa siihen. Ajatus kuluttajan rationaalisesta päätöksenteosta on näin ollen aika kyseenalainen.
Nämä ovat markkinoiden hajautetussa päätöksenteossa ilmeneviä ongelmia. En siis valitettavasti usko että kuluttajat tai tuotepäälliköt asiaa ratkaisevat. Markkinoiden vastapainoksi tarvitaan minusta valtion keskitettyä päätöksentekoa, vaikka siinä on omat ongelmansa. Minusta sinun kannattaisi yrittää vaikuttaa politiikkaan.
Ihmisten talouskäyttäytymistä voi toki pohtia monesta eri näkökulmasta. Itselleni läheisimmässä näkökulmassa kaikki ihmisten toiminta kumpuaa lopulta heidän maailmankuvistaan, ja poliittinen ja taloudellinen päätöksenteko lopulta vain heijastelee sitä, millaisia ajatuksentynkiä ihmiset, ihan tavallisetkin, levittelevät toisilleen. Tästä johtuen pidän kulttuurillista vaikuttamistapaa vahvempana kuin politiikkapelin pelaamista. Kovin edistysmielisiä uudistuksia on hyvin vaikea ajaa poliittisen koneiston kautta, jos suuri yleisö on jumiutunut aikansa eläneihin ajatusmalleihin, ja haluaisin olla ajamassa nimenomaan melko syvältä lähtevää murrosta pinnallisten korjailujen sijaan.
Minulla ei ole vielä kovin selkeää näkemystä siitä, miten voisin parhaiten vaikuttaa. Blogikirjoittelu varmasti olisi yksi hyvä tapa muiden ohella, ainakin päätellen tuhansien luokkaa olevista kävijämääristä, mutta jonkinsortin toimiva viitekehys olisi ihan kiva keksiä. Millaisia asioita toisin esille ja millä tavalla? Kasibittistouhut antavat minulle varmasti tietynlaista uskottavuutta ainakin tietynlaisissa piireissä, mutta miten tämän uskottavuuden saisi parhaiten tukemaan ajamiani asioita? Minulla on joitakin ideoita, mutta ehkä kokonaiskuva rupeaa muotoutumaan vasta kunhan kirjoittelen enemmän.
Lähetä kommentti