lauantai 12. maaliskuuta 2011

Hehkulamppuhuijaus TV:ssä ja markkinavoimien pirullisuus

Tiedoksi saatettakoon, että ensi sunnuntaina 13.3. esitetään Suomen TV:ssä espanjalais-ranskalainen dokumentti "Hehkulamppuhuijaus ("The Light Bulb Conspiracy"), joka sivuaa aika vahvasti edellisen kirjoitukseni aiheita. En itse katso telkkaria, mutta olen nähnyt dokumentin YouTubesta ja voin sen perusteella sitä suositella. Dokumentin pääaiheena on kulutustavaran esisuunniteltu kelvottomaksitekeminen (planned obsolescence), ja osansa saavat niin kertakäyttöistetty nykyelektroniikka kuin kehitysmaiden käyttäminen kaatopaikkanakin. Ohjelma tulee ykköseltä klo 21:10.

Dokumentissa tuodaan esiin mielenkiintoinen ero markkinatalousmaiden ja entisten sosialistimaiden välillä: siinä missä länsimaiden kartellit rajoittivat hehkulamppujen polttoajat tuhanteen tuntiin, itäblokin puolella määrättiin jääkaapit kestämään vähintään 25 vuotta. En ole mikään erityinen keskusjohtoisen suunnitelmatalouden ystävä, mutta esimerkki kertoo paljon siitä, kuinka erilainen filosofia voi ajaa tekniikan kehitystä täysin eri suuntiin.

Muutamat edellistä kirjoitustani lukeneet ovat tarttuneet siihen, että demonisoin kasvottomia markkinavoimia, kun olen halunnut tuoda esiin nimenomaan sitä, miten vallitseva talousfilosofia ohjailee tekniikan kehitystä. Ehkä minun on siis hyvä hieman selkeyttää ajatuksiani tältä osin.

Markkinoissa on toki kyse ihan tavallisten ihmisyksilöiden toiveista ja päätöksistä, mutta ongelma on siinä, että hyvin suuri osa näistä ihmisistä on omaksunut kasvukeskeisen talouskäsityksen, joka ohjaa heidän valintojaan. Tästä johtuen voimakkain markkinoilla vaikuttava toive on halu myydä aina vain enemmän, ja kun eri tahot toteuttavat tätä mielihalua järkiperäisen laskelmoivasti, niin hiljalleen hivuttaudutaan kohti maailmaa, jossa kaikki on aina vain kertakäyttöisempää, erikoistuneempaa ja monimutkaisempaa. Ei siis tarvita välttämättä mitään rahakirstun päällä istuvaa mahtikapitalistia päättämään kuluttajamassojen tyhmentämisestä ja muista ilkeistä juonista ihmiskunnan tuhoksi, vaan yhdenmukaisesti ajattelevien talousmiesten pienet yhdenmukaiset päätökset ajavat kehitystä tähän suuntaan ikäänkuin itsestään. Tästä ilmiöstä voi mielestäni hyvin käyttää kuvainnollista ilmausta "markkinavoimien tahto".

Maailma voisi toimia hieman tervehenkisemmin, jos talouskäppyröiden vahtaajilla olisi laajempi kirjo erilaisia ajatusmaailmoja, joiden pohjalta he tekevät päätöksiään. Toivon kovasti menestystä mm. vihreälle taloustieteelle ja muille talousajattelua uudistaville liikkeille. Ja tietenkin olisi hyvä, jos ihmisillä olisi yleensäkin enemmän valinnanvaraa ja ajattelunvapautta kaikenlaisissa asioissa, sillä yhdestä ainoasta totuudesta kiinni pitävä kulttuuri on kovin heikko. Tekniikkaan liittyvissä asioissa on vajottu usein jo niin syvälle markkinavetoiseen yksitotuuksisuuteen, että niiden, joilla on varaa muodostaa tekniikkaan jyrkästi erilaisia näkökulmia, kannattaa ruveta tuomaan niitä esille. Jos vaihtoehtoja ei nimittäin tuoda esille, niin useimmat eivät tule edes ajatelleeksi, että sellaisia olisi olemassakaan.